Maan hiljainen sisukas sitkeä siin, kovin Jyske jyllännyt on,
kun kohotti tupasen komean niin, sitä ihailee silmä nyt mon.
Ole vaivatta ei syntynyt
tää, vaik ensiksi ehkä luulet.
Moni ajatellut on asiaa siinä on pää, miten vallata vastatuulet.
Vaan astutut askeleet vierekkäin työn tukevat
kantavuutta.
Työssä tässäkin tapahtuma toistui näin, anto aiheelle mittavuutta.
Tässä ystävät yhteen yhtyivät, kävi metsissä
kilpajuoksu.
Ja kun talvesta rippeet häipyivät oli ilmassa pihkan tuoksu.
Nyt kuusien kuiskeita kuullessain voinen kertoilla kukaties,
ketkä
kerinneet olla on matkassa ain, milä mielellä mikäkin mies.
Minä ensiksi ennätän katsastaa rajanaapurin rakentavaa työtä.
Tuvan paikaksi
antoi parhaan maan, aina asiassa auttoi myötä.
Ryyppö Hallin Johannes nimi on tään, mi mittavan matkan loikkas.
Eikä yksin, vaan minä työssänsä
nään, hänen käyneen keralla poikans.
Tupa tehtynä mallia noudattaen, minkä mestari Huhtala laati.
Siitä kiitämme kielellä kilkuttaen,
koska mestar ei palkkaa vaadi.
Puut pirttiin mistä ne tulivatkaan? Mistä alkoivat alkuaineet.
Nyt siitäpä kappaleen kertoa saan, yli Multian kun ylettyi laineet.
Puut kanttori parhaimmat metsästään ol perintönä tänne suonut.
Jäänyt jälkeen Eero ei veljestään, lie pisintä sorttia
tuonut.
Taas Toikkanen totisella touhulla kaik` huojuvat honkansa hakkas.
Saman asian antamalla polulla Arvo Mäkiselle hiki myös pakkas.
Piti Piilonen pahaa hän kiirettä. Järvenpää ei jäänyt jälkeen.
Ja Naukkarinen napautteli niin että, tul puita het paikalla kärkeen.
Ties Töysän Jussikin säännön viel, puu kaadetaan tyvestä päin.
Tuli tukkia taasen Talaslahden tiel, Antin auttavan siellä näin.
Metel
kovin ol Kopolan suunnalla, yhä yltyen ylemmäks mennen.
Mikä ryske kuului kankaalla, moista kuullu ei kukaan enne.
Siellä Mäkelän veljekset mätkäyttel,
Väinö Ylätalo ylitti mahdin.
Oli pakkanen tuisku tai suojakel, Veikko Kumpula soitteli tahdin.
Puut parhaat Pusunenkin pukkasi, Roope Ampialan ahkeroi vielä.
Jukka Korpinen kirveensä hukkasi, mutta puita tul sittenkin sieltä.
Myös Markkulan mahtava petäjikkö sai tuota tuntea tuttavuutta.
Ja Haapasen
havupuut, mäntyjä kai, samaa kulkea suuntaa uutta.
Paavo Mattila mukana mainittiin, kävi kintereillä Kivitalon veljet.
Kanssa tukkien Sululla painittiin, näky
Koppelomäestäkin jäljet.
Eikä Mäkisen Eemeli epäillyt kekoon Koskinen kortensa kantaa.
Ja onko Kesämäki koskaan lepäillyt kun
Jyske aiheen antaa.
Vielä panoksen Palomäen perikunta soi, se ollen lautojen laatu.
Jaakko Peurulta puita myös tulla voi, kun kumoon ois kunnolla saatu.
Pauli Linnakin parhaalla tahdollaan, yhteen on luvannut yhtyä.
Ja Lepo-Pekka omalla ahollaan, puutöihin myöskin ryhtyä.
Erkki
Sydänmaa kauppias talossaan, lie tuleva tuttuun joukkoon,
mutta ennättänyt ei vielä vaan, kun eksyi Saramäen loukkoon.
Mut Rosenlew yhtiö tunnettu
tuo, puutavaraa tuhdisti anto.
Ja kauniisti käyden tupamme luo, Serlachius lahjansa kanto.
Oon autojen auttama listalla, Yrjö Mäkelän nähnyt Gemsun.
Oma osuus Erkki on Jarkolla, Itse isäntä Kivisen Empsun.
Ol Mäki Tarhapään poikia niin, ja Ahoset Isojärven mallia.
Katajalehto leikissä
kanssa siin, myös Naukkarinen kierteli Hallia.
Tukit tulleet kun ol kirkon luo ja siitä sahalle saatu.
Pelit vehkeet antoi Nuoranne tuo, josta vasta on miesten laatu.
Hän käski sahatkaa, sahatkaa vaan, oitis ottakaa oikea tahti,
tapa talkoin työn on tehokkain, maksa mitään siinä ei rahti.
Niin talkoissa seitsemissä touhuttiin iltapuhteet ja öitäkin tovin.
Miestä kymmenen siinä kehuttiin töitä paiskineen oikein kovin.
Vaan
osuus oma mikä Elolla lie, ei taida se pienintä olla.
On taitavan takojan tämäkin tie, eikä saa siinä olla nolla.
Tukit tuodut kun laudoiks ol laitettu
ja muutettu Multian rantaan.
Niin muutapa sitten ei taidettu kuin naputella naulan kantaan.
Ja nauloissa näkyvän kortensa nimi Koppisten tupaan on tuonut.
Myös Valkola tyhjensi ortensa, ties kaikkea mitä lie suonut.
Syntyperua Ok Keuruulta kovin pit vielä hyvää huolta.
Mikä osuus onkaa Peurulla,
sähköasiain kun puhutaan puolta.
On Laurila urakalla uurastaen, tuvan tehnyt tekijän lailla.
Hikihatussa ain hihojaan heiluttaen, silti seuraa tuskin vailla.
Ja Kaijanniemi kaverina kamppeineen, ilon innolla iskenyt työtä.
Vaan ihmekös rannalla kesäisen veen, mieliajatus siinä on myötä.
Niemis Laurin tekemät aidat nään, kun nukkunut ei tämäkään mies.
Monet talkoilla tasasivat tannerta tään, ja mitä tehneetkään kukaties.
Ja hyvän mielen tuntien tunteissaan, esivaltaakin esittää voi.
Koska konstaapelit, voimaa ranteissaan menestykselle pohjaa loi.
Eikä esteitä
esittänyt nimismieskään, näin kuulin ja julki luen.
Hyväks ajatukseks katsoen kaiken tään anto auliisti auttavan tuen.
Ken keittoa eniten keittänyt
lie sitä vaikea on varmaan taata.
Minkä mittainen Temisevän Sepon on tie, sitä tuskin voi selville saada.
Mutta kuultuna kerron kuitenkin, ol eukkonsa pahalla
päällä.
Kun illat ja yöllä vielä kauankin, Seppo ain ol viipynyt täällä.
Ja jos Oivaakin oikein tarkastais tuota nuorinta Kettulan poikaa,
niin jotain tämäkin paljastais, ehkä enemmän kuin lulla voikaan.
Myös muitakin poikia urheita työssä käynyt on kartanolla,
vaan
silti ei haudota murheita, vaikka mainittu heitä ei olla.
Sittempä silmäys rantaan päin, eikös näy siellä oikea paatti.
Tulenpohjaa ilolle Juhannusväen,
Topi Hakala sillä saatti.
Vielä paljon ois pakinan aihetta, vois pakista viikkoa viis.
Joten parasta on kääntää vaihetta, käydä loppua kohti
siis.
Lopuks miehille pakinani mainitsemain, teille kuuluvi kiitos suurin,
kun sillaksi poikaimme nousevain, näin kohotitte komean muurin.
Kronikan
laati Toivo Leppäsalmi Hallinlavan avajaisiin 21.6.1953